Teatterikorkeakoulusta valmistuneet entiset opiskelijat perustivat 28.4.2010 Teatterikorkeakoulun alumniyhdistyksen. Teatterikorkeakoulun alumnit – Teaterhögskolans alumner -yhdistyksen tarkoituksena on ylläpitää yhteyttä Teatterikorkeakoulussa opiskelleiden kesken, pitää yhteyttä Teatterikorkeakouluun ja tukea sen pyrkimyksiä sekä lujittaa esittävien taiteiden asemaa. Alumniyhdistys järjestää tilaisuuksia, tiedottaa jäseniään Teatterikorkeakoulun toiminnasta ja tavoitteista sekä kiinnittää yhteiskunnan ja yleisön huomiota Teatterikorkeakoulun toimintaan ja kehittämiseen.  Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin ohjaaja Kimmo Kahra.

TeaKin alumneja ovat Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen tai tanssitaiteen kandidaatiksi, maisteriksi, lisensiaatiksi tai tohtoriksi valmistuneet tai TeaKia edeltävissä teatterialan oppilaitoksissa kurssimuotoisen koulutuksen suorittaneet henkilöt. Yhdistykseen voivat liittyä myös Teatterikorkeakoulussa vakituisessa työ- tai virkasuhteessa olleet.

Myös tanssitaiteen laitos on kiinnostunut kehittämään yhteistyötä omien alumniensa kanssa eri muodoissa. Näitä yhteistyömuotoja voivat olla esimerkiksi tutkinto-opiskelijan kummitoiminta, vierailevat opettajat, työharjoittelupaikkojen tarjoaminen, maisteriopiskelijan opinnäytteen tarkastaminen, yhteistyö opintoihin kuuluvan esitystoiminnan alueella, yhteistyö laitoksen kansainvälisten opettajavierailujen puitteissa, tietojen saaminen demoista, avoimista luennoista, kansainvälisistä vieraista sekä alumnitapaamisista.

Tanssitaiteen laitos järjestää alumnitapaamisia kaksi kertaa lukuvuodessa, syksyisin ja keväisin. Lähetämme kutsut niihin yhteystietonsa jättäneille. Kutsujen lähettäminen ja muu tiedottaminen tapahtuu pääasiassa sähköpostin välityksellä.

Ilmoita Teatterikorkeakouluun yhteystietosi lomakkeella!

Tanssitaiteen laitoksen sidosryhmätapaamisessa 24.11.2011 keskusteltiin yhteistyömahdollisuuksista laitoksen ja ammattikentän välillä.

 Kaksitoista kentän edustajaa pohtivat yhdessä laitoksen professorien ja muun henkilökunnan kanssa erilaisia tapoja tehdä yhteistyötä osana opiskelua. Tilaisuuden alussa koreografian professori Kirsi Monni ja tanssitaiteen professori Ari Tenhula esittelivät tutkintovaatimuksia pääpiirteittäin osoittaen niiden antamat rakenteelliset ja ajalliset mahdollisuudet yhteistyölle erilaisten kentän toimijoiden kanssa.

 Koreografian maisteriohjelman osalta Kirsi Monni toi esille opinnäytteen aikataulujen rakenteellisen tilanteen. Koreografiopiskelijoilla on usein vaikeaa saada tanssijoita opinnäytteisiinsä, sillä tanssijan maisteriohjelman opiskelijat useimmiten valmistuvat heitä aikaisemmin. Pohdittiin sitä, voisivatko koreografiopiskelijat tehdä enemmän yhteistyötä lopputöissään kentän kanssa, esimerkiksi yhteistuotantoja ja teosten kierrätystä ulkomaisten esimerkkien tapaan. Opiskelijoiden työelämätietoisuuden lisäämiseksi pohdittiin erilaisia kummitoiminnan tai mentoroinnin malleja. Keskustelussa tuotiin esille erilaisia ideoita vuorovaikutuksen lisäämiseksi. Pohdittiin muun muassa mahdollisuuksia tehdä tiiviimpää yhteistyötä muiden oppilaitosten kanssa, yhteistyötä vastavalmistuneiden koreografien kanssa ja tiiviimpää vuorovaikutusta puolin ja toisin. Ammattikoreografin harjoitusten seuraaminen voisi olla hyvä mahdollisuus lisätä koreografin työn käytännön tuntemusta.  Harjoitusten seuraaminen pitäisi saada osaksi opintoja.

Korkeakoulu pyrkii aktiivisesti lähettämään opiskelijoita kentän toimijoiden koulutuksiin, festivaaleille ja erilaisiin tapaamisiin. Kentän toimijoilla on mahdollisuus avoimen yliopiston kautta hakeutua erilaisille TeaKin kursseille tai koulutuksessa tehtäviin tuotantoihin.

Kansainvälisyys koreografikoulutuksessa on lisääntynyt. Uutena avauksena esiteltiin viiden taideyliopiston kolmevuotista ERASMUS –hanketta, jossa koreografin maisteriohjelma on mukana ja todettiin että vuoden 2012 intensiivijakso järjestetään Helsingissä.

Taiteen perusopetuksessa on paljon kouluja (+erityislukiot), joissa erityisopetusryhmien projekteissa voitaisiin käyttää koreografiopiskelijoita. Ehdotettiin, että opiskelijat voisivat itse olla yhteydessä kouluihin ja kysyä työmahdollisuuksia.  Diakonissalaitoksen tanssitoiminnassa voisi myös olla yhteistyömahdollisuuksia.

 Tanssijan maisteriohjelman osalta Ari Tenhula toi esille opintoihin sisältyvän mahdollisuuden harjoitteluun ammattikentällä. Maisteriopiskelijoilla on pitkä kokemus opiskelusta mutta kokemusta ammattikentältä ei yleensä ole. Opiskelijalle siirtyminen kentällä on usein iso ja pelottava askel. Maisteriohjelmassa on kaksi vaihtoehtoa työskentelylle ammattikentällä eli jaksot ”Tie ammattilaisuuteen 18 op” ja ”Taiteellinen opinnäyte 15 op”. Kummassakin on ollut yhteistyötä kentän kanssa. Sen puitteissa opiskelija saa toimia ammatti-identiteettinsä mukaisessa tehtävässä kentällä, saa kontaktin ammattilaisiin, kykenee toimimaan uudessa työympäristössä ja saa esityskokemusta kentältä. Harjoittelun lisäksi on kehitetty valmistuville tanssin opiskelijoille tanssiryhmä TADaC. Kaikki opiskelijat eivät välttämättä ole siinä kuitenkaan mukana vaan he voivat vaihtoehtoisesti tehdä omia projektejaan tai muita opintoja. Maistereilla on myös tuottamiseen painottuvaa opetusta koulutuksen osalla.

Ammattikoreografin johdolla TADaC valmistaa esitysillan joka toinen vuosi.

Hakiessaan harjoittelupaikkaa opiskelijoilla on korkea kynnys ottaa yhteyttä koreografeihin, mutta kokemus on osoittanut, että tämä on usein tie, joka tuottaa tulosta.  On tärkeätä, että tieto kontakteista kentän kanssa tulee ajoissa professoreille, HOPS -prosessiin liittyen ja kytkeytyen.  Koulutusohjelman täytyy tietää edellisen lukuvuoden lopussa mahdollisista suunnitelmista voidakseen aikatauluttaa ryhmäopetusta ja tuotantotoimintaa.

Harjoittelusta ammattikentällä TeaK tekee harjoittelusopimuksen ja opiskelija tekee vielä työsopimuksen harjoittelupaikan kanssa. Palkkausasioissa noudatetaan ammattiliittojen suosituksia.

 Kandidaatin koulutusohjelmassa opinnot ovat tiiviitä, mutta niiden lopussa on mahdollisuus omaan taiteelliseen projektiin (6 op). Opiskelijoiden ehdotukset näihin pyydetään jo kakkosvuoden keväällä. Silloin pitäisi yhteydenotto kentälle jo tapahtua, mikäli projektiin liittyy tämä työelämäulottuvuus. Tämä on ajankohtaista joka toinen vuosi.

Keskustelussa tuotiin esille, että freelancetekijällä on vaikea suunnitella tulevaisuuttaan yli vuoden aikavälillä.  Silloin opiskelijalla pitää yleensä olla B –suunnitelma. Produktioiden ohella voi olla muitakin tapoja tehdä yhteistyötä kentän kanssa. Esimerkiksi Zodiak kutsuessaan opiskelijoita työpajatyyppiseen työskentelyyn luo samalla opiskelijoille verkostoja, jotka ovat tärkeitä jatkossa. Erilaisilla workshopeilla tai kursseilla tapaamiset ovat myös tärkeitä tulevaisuuden kannalta. Esimerkiksi Loikka - festivaalissa on myös hankkeita, joissa koreografit tekevät elokuvia ja niihin voisi tulla harjoittelijoita.

Pitkäjänteisempäänkin yhteistyöhön pitäisi pyrkiä ja opiskelijoiden kannustaminen omaan aktiivisuuteen on tärkeätä. Understudy -mahdollisuuksia on olemassa isoissa taloissa ja sitäkin on käytetty opiskeluun kuuluvana harjoitteluna. Tapaamisia opiskelijoiden ja kentän välillä pitäisi myös olla. Todettiin, että BA –työpajoissa on työskentelyä ammattilaisten kanssa (OPINTOJAKSO: Tutustuminen aikalaiskoreografeihin) ja opiskelijoille ostetaan nykyään paljon lippuja ja festivaalipasseja eli heillä on mahdollisuus seurata tanssia taidekentällä.  Zodiakissa on joka loppukevät avoimia tanssijanpaikkoja, jotka ovat opiskelijoille mahdollisia vaikka periaatteena on, ettei opiskelijoiden töitä ei tuoteta. Koetanssityyppiset tilaisuudet ja erilaiset workshopmaiset rekrytointitilanteet ovat avoimia myös opiskelijoille. Joulukuun 2012 IceHotissa on tarkoitus esitellä TeaKin opiskelijoiden tuotantoa.